Puuhastelin mummoni 80-vuotislahjaksi albumin. Sen tekemiseen ja suunnittelemiseen meni kaiken kaikkiaan melko paljon aikaa, turhautumista, skannailua, googlettamista ja paljon muutakin. Mutta valmiiksi se tuli kaikesta huolimatta. Albumin lisäksi tein tietysti kortin ja albumille tein hienon säilytys/lahjalaatikon.
Kaikki alkoi ensin vain päässä leijuvista ideoista, joista keskustelimme Kirstin kanssa. Pyysin äidiltäni vanhoja valokuvia, joita hän sitten löysi sekä omasta kodistaan että mummon albumeista. Äitini lähetti albumit Kajaanista Espooseen, haettuaan ne ensin Iisalmesta mummon kodista. Skannasin yli 150 valokuvaa tietokoneelle. Kirstin kanssa pääsimmekin lopulta pienten vaikeuksien jälkeen Vintage-kurssille, missä sain albumini alkuun.
Yllä olevassa kuvassa näkyy albumin haitarimainen rakenne. Albumi on siis rakennettu 4:stä A4-kokoisesta kartongista, jotka on liitetty toisiinsa hieman limittäin voimateipin avulla. (Ilman tuota voimateippiä en tulisi toimeen!! Ennen kurssia en ollut moisesta edes kuullutkaan ja nyt se on minun paras kaverini.) Kannet on rakennettu paksuista kartongin palasista, jotka ovat hieman suuremmat kuin yksi albumin sivu. Kartongin palat päälystettiin kauniilla papereilla ja liimattiin haitarin alkuun ja loppuun Power Pritt -liimalla. Haitarin taittelu ei ollut helpoimmasta päästä, enkä suoraan sanottuna osaisi sitä enää tehdä uudestaan. Kurssin pitäjällä, Tentellä oli myös hahmottamisvaikeuksia taittelun suhteen, ja hän on kuitenkin "askartelun ammattilainen".
Seuraava vaihe olikin sitten yhtenäisyyden suunnittelu ja erilaisten papereitten valinta. Tärkeää albumin tekemisessä olisi siis löytää yhtenäinen värimaailma, ettei albumi kuitenkaan olisi sateenkaarenkirjava sekamelska. Jokin yhtenäinen tekijä olisi siis syytä löytyä. Mielestäni albumi on onnistunut kokonaisuus ensimmäiseksi isoksi työkseni, vaikka moni voi olla väreistä toista mieltä kuin minä!
Haitarialbumissa on siis yhteensä 7 aukeamaa, joihin kaikkiin tein ensin ”pohjan” jollain sopivalla teemalla. Ensin olin suunnitellut mitä sisältöä albumiin tulisi ja missä järjestyksessä ne albumissa olisivat. Kun paperit olivat siis kutakuinkin valittuina, ryhdyin sommittelemaan niitä kullekin aukeamalle sen mukaan, mitä muuta sisältöä sinne tulisi. En tehnyt aukeamia järjestyksessä 1-7, vaan sen mukaan mistä minulla oli jo suht selkeä visio ja hyvät kuvat valittuna. Ei muuten ollut kuvien valintakaan helppoa hommaa! (Huom. kuvia klikkaamalla saat ne hieman suuremmiksi!!)
Albumin etukansi näytti lopulta tältä:
Kuvassa Iida-mummo on kesäisissä tunnelmissa vuonna 1977. Ihana pitsi kiehkura, rusetti, nappeja, sydämiä ja nimitagi.
Ensimmäisen aukeaman teemana on Iida-mummon vanhemmat ja lapsuus. Tausta on valittu tarkoituksella hieman haaleaksi ja vaaleaksi, hieman värittömäksi sillä ajatuksella ettei tuohon aikaan ollut paljoa varallisuutta, vaan koitettiin pärjätä sillä mitä oli. Mummo on hyvin hengellinen ihminen, jonka vuoksi olen ripotellut albumiin uskonnollisia elementtejä (tällä aukeamalla enkeli).
Ensimmäisellä sivulla ylhäällä ryhmäpotretissa mummo on äidinsä sylissä vasemmalla ihan pikkuvauvana (kakat housussa). Ryhmäpotretin alapuolella on kuva mummon vanhemmista. Kehystin kuvat kauniisti luodakseni arvokkuutta mahtaville kuville.
Toisella sivulla on kaksi kuvaa mummon lapsuudesta, pohjalla on repäisty kaistale Kirstin isän kirjoittamasta kirjeestä rintamalta, sopii mielestäni oikein hienosti tähän.
Toisen aukeaman pääasiallisena teemana on sisarukset. Aukeamaan tuli käytettyä jo reippaasti pitsiä, nappeja ja kukkia. Kuvat on kehystetty kauniilla papareilla ja muutaman kehyksen nurkat on leikattu pitsileikkurilla (toinen mun lemppari!!). Päävärinä punainen (mummo tykkää!).
Sisarusaukeaman ensimmäisellä sivulla on kolme kuvaa, joista vasemmassa yläkulmassa vasemmalta Lea (mummon sisko), Olga (mummon äiti) ja mummo itse taustalla. Oikeassa yläkulmassa on pieni kuva, jossa on kuvattuna Särkkälä - yksi mummon kodeista. Alempana vasemmalla kuvassa on Lea. Kehyksessä mietelause "Elämää eivät ole ne päivät, jotka ovat menneet, vaan ne, jotka ovat jääneet muistiin. -Pjotr Pavlenko-".
Toisella sivulla on ryhmäpotretteja, joista löytyy mm. Iida-mummo itse, Ville-veli, siskot Lea, Liisa ja Katri.
Kolmannella aukeamalla on pääteemana Iidan ja Väinön yhteinen elämä. Pääväri on hempeä ja muista aukeamista poikkeava mutta rakastuin paperiin kun sen näin - pakkohan se oli saada laittaa. Kuvat oli aivan pakko saada käsitellä hieman vaaleanpunaisiksi ja kehystääkin vielä.
Ensimmäisellä sivulla on taustalla on hauska lintu jolla on päässä joku outo antenni tai tappi. Jotenkin se on niin söötti! Kaksi ylintä kuvaa on vihkiäisseuroista ja alempi myöhemmästä vaiheesta syntymäpäiväjuhlista. Ihana valkoinen paperiruusukin löysi paikkansa täältä!
Sivun alalaidassa on myös kutsu mummon vihkiäisseuroihin yhdistettynä sydämeen rusetilla ja helminiitillä. Aivan ihana vaikka itse sanonkin, hih!
Myös toisella sivulla on kuvia Iidan ja Väinön yhteisestä taipaleesta, mutta alareunassa on heidän tyttärensä, minun äitini ja isäni hääkuvat.
Äitini sai myös ihan oman aukeaman albumista, onhan tytär iso osa elämää ja kun on vielä ainutkin. Kuvat kehystin kullanhohtoisilla ihanilla papereilla, osa kehyksistä sai taas jälleen pitsikulmat! Aivan mielettömän kaunis punainen pohjapaperi pääsee tässä oikeuksiinsa.
Ensimmäisellä sivulla on kaunis kukkakiiltokuva, kuvista löytyy mm. ristiäiset ja juhannus. Pisteenä iin päälle ihanat sydänleikkurilla leikatut sydämet.
Toisella sivulla kuvissa joulua ja jopa Kreetan lämpöä!
Neljän aukeaman jälkeen on siirryttävä haitarin toiselle puolelle, viidennelle aukeamalle, missä Iida-mummo puuhastelee kaikkea mahdollista. Tausta on maalaishenkistä ruutukuosia, joka sopii hyvin mummon askareihin.
Ensimmäiseltä sivulta löytyy mm. virren nuotteja keväisesti värjättyinä. Kuvissa Iida poimii mansikoita, heiluu viikatteen kanssa, leikkaa ruohoa ja pumppaa vettä kaivosta. Hevosistakin mummo pitää, joten sellainen kiiltokuva löysi paikkansa albumiin myös.
Toisella sivulla Iida istuu kukkien vieressä, hakkaa halkoja, maalaa taloa, leipoo leipää ja piparkakkuja, lypsää lehmää ja parsii miehensä housuja!
Toiseksi viimeisellä aukeamalla on teemana luonnonläheisyys, ystävät ja lemmikit. Otsikkona toimiikin hyvin "monenlaisia ystäviä". Kukat ja perhoset, vihreän ja ruskean sävyt sopivat kaikki loistavasti yhteen.
Laku-kissa syntyi Kajaanissa joskus 1990-luvulla, ja muutti mummon luokse asumaan kun ei tullut toimeen enää yhden toisen talomme kissan kanssa. Ikää kissalla on jo paljon, ja tykkää kuulemma erityisesti virsistä ja jumalanpalveluksista (uskokaa tai älkää!!). Aina kun mummo kuuntelee jumalanpalvelusta radiosta ja televisiosta, tulee Laku esille piilostaan. Tai kun kerholaiset kokoontuvat laulamaan asunnossa virsiä, on Laku taas paikalla. Ensimmäisen sivun kuvissa siis Laku-kissa ja Jeri-koira. Jeri oli mukana maailman vilskeessa muistaakseni 80-luvun loppupuolelle saakka (kenties 90-luvun alkuun?).
Toisella sivulla on kuvia mummon ystävistä. Ruskeasta silkkipaperista kapeahkoa kaistaletta "pyörittämällä" sai jännät "oksamaiset" pötkyt sivun keskelle jakamaan tilaa. Leimasimet ja musteet ovat olleet myös kovassa käytössä koko albumin teon ajan.
Viimeiseksi albumiin säästin Iidan roolit kummina ja mummona. Värit ovat erityisesti minun mieleen, ihanaa retroa punakukkaista paperia ja vihreän sävyjä.
Iidalla on 9 kummilasta, joista 8 on elossa. Sain tähän kummisivuun idean jostain pääni pimennoista, halusin siis ehdottomasti kummilapsien kuvat, suojelusenkelin kuvan ja sanat. Muistan kuinka mummo lauloi minulla suojelusenkeliä usein kun olin lapsi. Mummo puhuu usein suojelusenkelistä ja uskon että asia on hänelle hyvin tärkeä. Minulle hän on antanut jopa sellaisen taskuenkelin, joka suojaisi minua missä ikinä liikunkin.
Ja koko albumin viimeinen sivu koskee minua, hahhaaa. Albumin tekijällä on tietysti tiettyjä oikeuksia tekemisiensä suhteen, minulla on oikeus tehdä kokonainen Jaana-sivu! Kuvissa olen mummon ja ukin kanssa, Lean sylissä, mummon kanssa tiskaamassa ja... ties missä! Nappeja ja rusetteja löytyy, huomaa myös söpö nallekarhu yläkulmassa...!
Takakannessa komeilen tietysti minä itse, tekijän roolissa. Tästäkin tuli suht. onnistunut.
Lahja tietysti vaatii tietysti laatikon, missä sitä voi säilyttää ja kuljettaa. Kirstin kanssa ideoimme itsetehdyn lahjalaatikon, kun ei sopivaa löytynyt kaupasta. Päällystin siis vanhan kenkälaatikon vanhan Maaseudun tulevaisuus -lehdellä käyttäen DecoArt-servettiliimaa. Sinne tänne ujuttelin myös ylimääräiseksi jääneitä valokuvia, joita innokkaana olin tulostanut liikaa albumia varten. Laatikon kruunaa leveä ruskea nauha, joka täytyi lopuksi vielä kiinnittää liimapistoolilla kun oli niin huokoista nauhaa ettei voimateippikään tehonnut. Kannattaa siis kiinnittää nauha erikseen laatikon pohjaosaan ja erikseen kansiosaan, jotta rusettia ei tarvitse purkaa ja tällöin laatikko säilyy hyvännäköisenä.
Jos laatikon sisälle jää paljon tyhjää lahjan ympärille, kannattaa käyttää silkkipaperia täytemateriaalina, jolloin lahja ei pääse heilumaan ja pysyy siis ehjänä. Näin tein minä:
Ja vielä tietysti kortti päivänsankarille! Lintu ja kukkia - voiko sen parempaa mummo toivoa? Enkeleitä ehkä? Viimeisenä vielä koko hoito samassa kuvassa.
Kyllä näitä kaikkia käänneltiin ja väänneltiin juhlissa, mummo vielä jälkikäteenkin kiitti lahjasta, ihmetteli kaikkia yksityiskohtia ja kertoi että oli vienyt näytille moneen paikkaan. Parasta kaikessa on, että mummo muistaa tarinan lähes jokaisen kuvan takana. Mission accomplished!
